Takalasin viimeistely

 Kesällä valmistamani yksiosainen takalasi ei ollut vielä ihan valmiss, apparin istuimen ja lasin väliin jä noin 8cm rako, koska alunperin lasi on sisäpuolella, nyt ulkopuolella hyttiä.

Varastosta löytyi ovikatyoksen tippalistaksi tarkoitettu alumiiniprofiili, jossa oli sopiva kaarevuus ja hahlo valmiina. Lyhensin sopivaan mittaan ja liimasin/niittasin 3 mm polykarbonaattisoiron listaan kiinni. 

Profiili sopi kuin valettu lasin kehykseen ja niittasin sen kiinni. Polykarbonaatin reunaan olisi löytynyt kuminen u-nauha, mutta tässä vaiheessa katsoin sen tarpeettomaksi.

Ovitiiviste

Oven ruostevauriot korjasin kesällä ja verhoilin oven sisäpuolen uudelleen. Tiivisteenä oli aikaisemminkin tuollainen pellin reunaan kiinnitettävä malli.

Myös lukkolaitteet uusin , jotta oven saa tiiviisti suljettua ja kiinteäksi hitsatut vastakappaleet muokkasin säädettäviksi.

 

Puuseppää aina tarvitaan

Kaiutinkotelo alkaa saada muotoja. 
Koivuvaneri on syytä käsitellä homeenestoaineella, koska traktorin hytti on joskus hieman kostea.

Se hyöty tuosta yksiosaisesta takalasista on, että kuljettajan taakse katoonn jää nyt vapaa tila, jota voi hyödyntää  kaiutinasennukseen. 

Tilaa ei kuitenkaan ole liikaa, koska kääntyvälle apparin penkille pitää jäädä tilaa. 

Takana työvaloille nikkaroin uudet telineet. Minulle tullessa ne oli pultattu lasikuituisen katon läpi, eikä se ole oikein järkevä ratkaisu.

Kovin tehokkathan nuo eivät ole, mutta laempana on kolmas, alkuperäinen ja aina nuo voi vaihtaa tehokkaampaan nyt kun johdotus on valmiina.

Sähköjen parantelua, valoja ja soitinasennusta

Hieman epämääräiset sähköasennukset revin jo kesällä irti, joten paljon pitää tehdä uusiksi. Tähän on mm. asennettu katonrajaan molemmille puolille esteen ja taakse työvalot ja niillehän ei pikkukakkosessa edes ole valmista johdotusta. 

Asiaa ei helpota se, että vaikka hytin runko on neliöpalkkia ja johdot mahtuisivat kulkemaan palkin sisällä, palkkien päätyjä ei ole jätetty auki, joten johtojen pujottelu palkin sisällä ei onnistu. 

Radion paikkahan tässä mallissa on natiivisti takasivuikkunan yläpuolella, mutta haluan sen sijoituspaikaksi lasinpyyhkijän vasemman puolen palkin, jossa se on paremmin näkökentässä. Johdot pitää vetää uusiksi, mutta koska etutyövalot tarvitsevat uuden johdotuksen, menee radion kaksi virtajohtoa nätisti pystytolpassa, samassa nipussa.

502 apumiehen istuimen kunnostus

 Apparin käännettävä istuin oli paljaalla pellillä ja ruosteessa, putsasin pahimmat ruosteet fosforihapolla ja teräsharjalla.
Lisäksi istuimesta puuttui lukitustappi, joka pitää istuimen pystyasennossa, joten sellainen piti valmistaa.

Pellin kolinan vaimentamiseksi sivelin rahiin reilusti bitumia alapuolelle

Lämpö- ja äänieristeeksi sekä pehmusteeksi liimasin pintaan 10 mm routaeristeen

Verhoilun asennus

Istuin paikoillaan

Uusi lukkotappi

Kattopalkin putkea piti pidentää, jotta tappi ylettyisi lukitusasentoon.

502 vanhemman mallin istuimen entisöinti

Veljeni varastosta löytyi -74 mallin Boström -istuin, joka oli melko siistissä peruskunnossa, kiitos aikanaan hankitun istuinsuojan.
Halusin asentaa tämän -79 malliin, koska se oli käynyt hieman väljäksi, eli keikkui hieman holtittomasti. Lisäksi istuin on huomattavan paljon isompi kuin vanha malli varaten tilaa ohjaamosta.

Istuimessa oli myös istuinlämmittimen elementit, mutta purkasessani verhoilua elementin kankaat varisivat tomuna maahan, joten ne menivät roskiin.
Alkuperäinen verhoilu ei juurikaan ollut pelastettavissa, jolloin mieleen välähti, että 565:ssa olin verhoillut istuimen 32mm Armaflex -eristeellä, joka on erinomainen lämmöneriste ja kaiken lisäksi kestää hyvin kosteutta. Avomallin traktorissa tämä tuli moneen kertaan todettua.
Käytännössä tuon eristeen kanssa ei tarvita mitään istuinlämmittimiä, suojaa nimittäin todella tehokkaasti kylmyydeltä.

Eriste on hinnaltaan melko suolainen, päälle 30 euroa neliö, mutta tähän projektiin sitä ei paljoa kulu.
Valitettavasti asennettuani istuimen paikoilleen, totesin, että vaihdevivun geometria on uudessa mallissa erilainen kuin vanhassa, joten peruutusvaihteella osuu ikävästi istuimeen.

1979 -mallin alkuperäinen istuin siis kunnostukseen, mutta se on oman artikkelinsa ansainnut.

Istuinsuoja, käsittääkseni alkuperäinen lisävaruste, ensimmäinen homma on hellävarainen käsinpesu.

Alkuperäinen verhoilu istuinsuojan alla on "normaalikuntoinen"

Ruostetta

Fosforihapolla ruosteet pois.

Fosforihapon jälkeen teräsharjalla irtokarsta pois ja kuuppa on maalausvalmis

Osat maalissa, vanha ruskea Normadur HS65

Armaflexin sovittelua. Takana on hyvin tiukkaan tarttuva liimapinta, joten palasten pitää osua kerralla

Näyttää hieman karskilta, mutta sillä ei ole merkitustä, koska päälle tulee isuinsuoja

Rungon sovitusta, hieman työtä teettää lisälohjon vivusto

Valmista

Kojetaulun pellin ehostus

Kojetaulu alla oleva pelti oli alkujaan kaksiosainen ja valmistettu ilmeisesti lasikuidusta. Muistelen, että se ei oikein hyvin pysynyt paikoillaan keskellä olevan kiristysraudan voimin.
Näissä myöhemmissä malleissa on taivutettu ja tukeva pelti, ja niin tukevan oloinen, että on varmaan niitä osia, jotka viimeisenä maatuvat kaiken muun häsitessä ympäriltä.
Omassani jo hieman kulunut pelti vaati ehostusta. Puhdistin liuottimella sekä alta että päältä ja sisäpuolella oleva vaahtomuovi sai pesun myös, olihan se imenyt vuosikymmenien pölyt.
Kuivuttuaan silikoninpoisto kauttaaltaan (tärkeää!) ja pyyhintä tinnerillä.
Pintaan puolikiiltävä Normadur HS65 RAL9005 ruiskulla.