Uusi ohjauspyörä pikkukakkoseen (Valmet 502)

Valmetin ohjauspyörä oli hieman heikossa kunnossa ja se on aivan turhan kookas hydrostaattisella tehostuksella varustettuun ohjaukseen. Iso ratti vie turhaan tilaa ohjaamosta ja lisäksi omasta mielestäni pakollinen, jälkiasennettu urakkanuppi tarttuu vaatteisiin kulkiessa sisään ja ulos.

Hakiessani vaihtoehtoja , silmiin osui Hydrauliikkapumppu.fi:n  markkinoima italialainen (onko muunkinmaalaisia ohjauspyöriä olemassa?) trukin ohjauspyörä, jossa on integroitu urakkanuppi ja kooltaankin se vaikutti sopivalta.

Kiinnitys oli arvoitus, tuotetiedoissa on mainittu sen olevan kartio 1:20 (∅22,3 -24,5 mm), kiilaura 5 mm. Sen arvasin, että suoraan ei tuohon Valmetin omintakeiseen ohjauspylvääseen käy mikään tarvike.

Tilaus vetämään ja tuote saapui postiin nopeasti.

Sovitteen miettimisessä menee muutama tovi. Teen ehkä liian hyvää (lue:isotöistä), koska ohjauspyörä kirristetöään paikoilleen mutterilla ja sovitteen ei tarvitse olla niin tarkka.

Oma ratti avataan 24mm hylsyllä. Se ei ole tiukassa, koska kartio on suora ja mutteri pitää sen vain paikoillaan. Rattiakselin halkaisija on 20mm, sivuilla on viisteet.

Uusi ohjauspyörä on uretaanin tapaista muovivalua ja hyvin tukevan oloinen

Kartio alta

Tästä veistelemään sovitetta, 25mm putki 2 mm seinämällä

Putki halkaistaan ja halkaistujen osien pohjalle hitsataan 20mm umpirausasta leikellyt puolikkaat. halkaistu putki hitsataan toiselta reunalta kiinni ja toiseen halkaisijan puolikkaa seen jätetään 5mm halkio kiilaa varten. Kiilan voi leikellä esim. 5mm lattaraudasta, jos oma kiilavarasto huutaa tyhjyyttään. Kiilahitsataan kiinni sisäpuolelta. 

On sanomattakin selvää, että sovitus vaatii aikaa ja runsaasti hiomista, koska hitsisaumat pitää saava matalaksi ja putkesta pitää muokata ulkoapäin hieman kartiomainen. Dremel on hyvä apu tässä hommassa.

Täytyy myös kehaista kesällä hankkimaani yläjyrsintä: käytössäni on valovirtakompura, josta ei vingulle riitä ilmantuotto. Sen sijaan M18 akulla toimivassa Milwaukeessa riittää puhti eikä tarvitse kirkoa letkua mukanaan. Onhan tuo hieman kookas, mutta sen sietää.

 

Kuvassa kiila paikoillaan.

Tässä ollaan jo lähellä

uuden ratin kartio istuu suvemmällä kuin vanha, jossa on uloke, joten joudun lisäämään muutaman korilaatan laakerikoolin päälle korokkeeksi. Ennen sitä rasvaan laakerin.
Oma pölysuoja ei mahdu paikoilleen, mutta ei hätää, sillä uudessa ratissa on sen verran syväk ulus, että se suojaa laakeria hyvin.

Kokovertailu

Uusi paikoillaan peitelevyn (melkein paikoillaan) kanssa. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen.
Sovitteen valmistaminen vaati lehmän hermoja, mutta asentaminen ja käsillä tekeminen sekä työn onnistuneesti valmiiksi saaminen palkitsee vaivan

502 soitinasennus jatkuu

 Soitinasennusta hieman aloittelin aiemmassa postauksessa.
Nyt, kun takalasi avautuu ulospäin, voi lasin eteen toteuttaa kaiutinkotelon, johon voi asentaa 165mm kaiuttimet. Kotelon pulttaan hytin suvu- ja takapalkkiin.
Radion halusin kuljettajan etupuolelle, jotta sitä olisi helpompi säädellä/käsitellä.

Koivuvaneri homehtuu herkästi, käsittelen suojaksi Valtti -pohjusteella

Sprayliima

Verhoiltu

Kotelon vaimennukseen polyesterivanua, tähän tulee päälle vielä tiivis kansi

Piuhaviidakko, haluan radion ISO-liitinten pysyvän ehjänä, siksi valtava määrä piuhaa sidottavaksi

Radiokotelon runko

Vasemmalla 10mm putki, joka piti hitsata kaiutinjohtoja varten, kun hytin runkopalkit ovat umpinaisia, niin niitä ei voi käyttää.

502 sivuikkunan sulkimen korjaus

Sivuikkunan suljin, mallia myöhäisempi oli hieman arvoituksellinen: kahva on ikäänkuin poltettu jollakin ja saranamekanismista puuttuu yksi osa kokonaan. Toimiihan se noinkin, mutta ruma se ainakin on.

Mallin mukaan työstän identtisen kappaleen, jossa on reiät molemmissa päissä.
Lisäksi kappaleessa on pieni taitos, jonka toteutan katjkaisemalla ja hitsaamalla hieman sivuun.

Kahvan kiinnityksessä on joku insinööri toteuttanut itseään, sillä se on pyrimisen estämiseksi lukittu putkisokalla. Kahva on muutoin kuin paksuseinäinen putki, jonka läpi kulkee 8mm rautatanko, jonka toinen pää on kiinteä ja oikeassa päässä pidempi tanko, jossa M8 -mutteri kiinteänä.
En ihan sisäistä mekanismia, joten sovellan. Putkisokka jää pois ja oikeanpuoleisen M8 tangon mutterin korvaan nylonmutterilla.

Ikkunaan tulevat kiinnitysruuvit ovat ruostuneet, korvaan ne M8 osakierrepultilla ja nylonmuttereilla.
Ohennan kahvaa niin, että 2.4mm seinämällä varustettu PN16 25mm PVC-putki mahtuu päälle.

Ikkunan kehykseen suihkuttelen hieman uutta maalia ja laitan uuden solukumitiivisteen.

Ovitiiviste

Oven ruostevauriot korjasin kesällä ja verhoilin oven sisäpuolen uudelleen. Tiivisteenä oli aikaisemminkin tuollainen pellin reunaan kiinnitettävä malli.

Myös lukkolaitteet uusin , jotta oven saa tiiviisti suljettua ja kiinteäksi hitsatut vastakappaleet muokkasin säädettäviksi.

 

Puuseppää aina tarvitaan

Kaiutinkotelo alkaa saada muotoja. 
Koivuvaneri on syytä käsitellä homeenestoaineella, koska traktorin hytti on joskus hieman kostea.

Se hyöty tuosta yksiosaisesta takalasista on, että kuljettajan taakse katoonn jää nyt vapaa tila, jota voi hyödyntää  kaiutinasennukseen. 

Tilaa ei kuitenkaan ole liikaa, koska kääntyvälle apparin penkille pitää jäädä tilaa. 

Takana työvaloille nikkaroin uudet telineet. Minulle tullessa ne oli pultattu lasikuituisen katon läpi, eikä se ole oikein järkevä ratkaisu.

Kovin tehokkathan nuo eivät ole, mutta laempana on kolmas, alkuperäinen ja aina nuo voi vaihtaa tehokkaampaan nyt kun johdotus on valmiina.

502 apumiehen istuimen kunnostus

 Apparin käännettävä istuin oli paljaalla pellillä ja ruosteessa, putsasin pahimmat ruosteet fosforihapolla ja teräsharjalla.
Lisäksi istuimesta puuttui lukitustappi, joka pitää istuimen pystyasennossa, joten sellainen piti valmistaa.

Pellin kolinan vaimentamiseksi sivelin rahiin reilusti bitumia alapuolelle

Lämpö- ja äänieristeeksi sekä pehmusteeksi liimasin pintaan 10 mm routaeristeen

Verhoilun asennus

Istuin paikoillaan

Uusi lukkotappi

Kattopalkin putkea piti pidentää, jotta tappi ylettyisi lukitusasentoon.

Kojetaulun pellin ehostus

Kojetaulu alla oleva pelti oli alkujaan kaksiosainen ja valmistettu ilmeisesti lasikuidusta. Muistelen, että se ei oikein hyvin pysynyt paikoillaan keskellä olevan kiristysraudan voimin.
Näissä myöhemmissä malleissa on taivutettu ja tukeva pelti, ja niin tukevan oloinen, että on varmaan niitä osia, jotka viimeisenä maatuvat kaiken muun häsitessä ympäriltä.
Omassani jo hieman kulunut pelti vaati ehostusta. Puhdistin liuottimella sekä alta että päältä ja sisäpuolella oleva vaahtomuovi sai pesun myös, olihan se imenyt vuosikymmenien pölyt.
Kuivuttuaan silikoninpoisto kauttaaltaan (tärkeää!) ja pyyhintä tinnerillä.
Pintaan puolikiiltävä Normadur HS65 RAL9005 ruiskulla.

502 Lähes oikean kokoisten tarrojen asennus

Teippikauppa.fi 
suhtautui ongelmaani liian isoista tarroista hyvin rakentavasti ja sain nopeasti postissa pienemmät, 9x22 tarrat. Suosittelen!

Eri Valmettien sivupelleissä on eroa: vanhemmissa on pari ripaa vielä tuossa alemman osan pohjalla, sitten uudemmissa, noin79-80 -vuosimallista alkaen tarra on ylempänä tuossa irrotettavan sivupellin tasalla.
Uskoisin, että isompi tarra on siihen versioon.

Ehkä hieman isompi fontti saisi tässä olla, mutta välttää. Olisikohan edes tehtaalla tiedossa, mikä on alkuperäisen montin koko ja tyyppi.,

Vanhat pois kuumailmapuhaltimella lämmittämällä.

Rasvanpoisto

Tarra kiinnitetään alareunastaan teipillä sopivaan kohtaan

Taustapaperi poistetaan ja tarra lastataan suojapaperin kera nurkista alkaen.

Päällimmäinen suojapaperi poistetaan

Näyttää aidolta